Luottamukselliseen dialogiin nojaava valmennusmenetelmä on omaksuttavissa urheilun lisäksi työelämään, sanoo Erkka Westerlund.

Erkka Westerlund aloitti valmentamisen 12-vuotiaana. Varhain syttynyt kiinnostus valmentamista kohtaan liekehtii ja kantaa edelleen, 50 vuoden jälkeen. Mitä tunnettu valmentaja on tehnyt vaistonvaraisesti oikein alusta lähtien?

– Olen arvostanut toisen ihmisen kohtaamista, asioiden eteenpäin viemistä positiivisella otteella ja ilmapiirin luomista. Mutta olen myös ollut oman aikakauteni uhri. Vuorovaikutus oli aluksi melko yksisuuntaista. Aikaisemmin valmentajan piti tietää kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Tänä päivänä valmentajan pitää osata esittää oikeat kysymykset, kuunnella, esittää jatkokysymyksiä ja käynnistää urheilijan oma ajatusprosessi.

Näin päästään Westerlundin valmennus- ja johtamismenetelmien ytimeen: luottamukselliseen dialogiin. Koko valmennus perustuu urheilijoiden kanssa yhdessä keskusteltuun ja luotuun suunnitelmaan. Valmentajan tehtävänä on havainnoida urheilijan toimintaa niin kentällä kuin kentän ulkopuolella ja ohjata urheilijaa analysoimaan omia ratkaisuja ja toimintatapoja. Näin urheilijan itsetuntemus ja lopulta itseluottamus kasvavat.

Valmentavan johtamistyylin omaksuminen on työlästä, mutta se kannattaa

Erkka Westerlundin mukaan luottamukselliseen dialogiin nojaava valmennusmenetelmä on omaksuttavissa yhtä lailla työelämään.  
– Työelämässä puhutaan tänä päivänä paljon valmentavasta johtamisesta. Ihmisten paras osaaminen ja voimavarat pitäisi saada esille myös työelämässä, ja tässä esimies voi auttaa.

Avittamisen kulmakivinä on viisi elementtiä, joihin on pureuduttava tosissaan. Ne ovat sisäinen motivaatio, asenne, itseluottamus, vastuullisuus ja suoritustunne.  

Ennen kuin johtaja voi auttaa alaista vaikkapa itseluottamuksen kasvattamisessa, on hänen käytävä viiden kohdan prosessointi itse läpi. Apuna voi olla mentori tai luotettujen työkavereiden joukko.
– Valmentava johtaminen ei ole helppoa. Se vaatii ihan erilaista ajankäyttöä ja ihmisten kohtaamista. Valmentava johtaminen vaatii aluksi paljon enemmän aikaa kuin vanha tapa johtaa, mutta vie parhaimmillaan siihen, että ihmiset ovat itsenäisiä ja aloitteellisia. Silloin johtajalle jääkin paljon aikaa muuhun.

Entä jos kiire ja motivaation puute syövät halut kehittää omia johtamistaitoja?
– Kyllä paljon parempi on sahata terävällä sahalla kuin koko ajan tylsällä sahalla pitämättä taukoa. Me voimme saada lyhytjänteistä menestystä jatkuvalla kiireellä, mutta pitempiaikainen menestys jää silloin paljon pienemmäksi mahdollisuudeksi.

Suomalaisessa työelämässä Westerlund näkee suurena ongelmana työntekijät, jotka eivät voi hyvin.
– Meillä on paljon parannettavaa oman arjen johtamisessa. Ihminen toki kestää aika paljon. Päivän, viikon, kuukauden, jopa vuoden. Mutta se, miten elää, saattaa näkyä ihmisen hyvinvoinnissa vasta kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Arjessa pitäisi olla hyvässä kunnossa, koska elämässä on enemmän vaikeita kuin hyviä hetkiä.

Westerlund kertoo myös huomanneensa, että ihmiset alkavat tuntea itsensä paremmin vasta viidenkymmenen vuoden paikkeilla. Tämän hän soisi tapahtuvan aikaisemmin, jotta ihminen oppisi käyttämään voimavarojaan mahdollisimman varhain työelämässä ja elämässä yleensä.
– Osasyy voi olla se, että olemme täällä Suomessa etuoikeutettuja ja aika hyvässä tilanteessa. Miten saisimme ihmiset ymmärtämään, miten arvokasta on olla mukana työelämässä? Se on ihmisen parasta aikaa.

Jos oma työnantaja ei tue työntekijöidensä hyvinvointia, työntekijän on hoidettava se kokonaan itse. Westerlund näkee ongelmallisena sellaiset yritykset, joilta puuttuu halu pitää huolta työntekijöistään.
– Minulla on ollut mahdollisuus vierailla erilaisissa yrityksissä ja pystyn aika nopeasti aistimaan, eletäänkö siellä monologia eli vanhaa johtamismallia vai ollaanko siirrytty dialogiin. Ne ovat kaksi aivan erilaista maailmaa.
Maailmojen erilaisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, annetaanko työntekijöille tavoitteet ulkoapäin ilman yhteistä sopimista ja sisäistämistä.

Pehmytvalmentaminen on kovan tekijän valinta

Westerlund kertoo, että kolmenkymmenen vuoden ajan hänetkin leimattiin pehmeäksi valmentajaksi eli käskevän ja kovan tyylin vastakohdaksi.
– Oikeastaan pehmytvalmentaminen on paljon kovempaa kuin se kovempi valmentaminen ja vaatii paljon enemmän työtä. Se on myös paljon vaikeampaa ja paljon antoisampaa.

Pehmytvalmentaja kohtaa ihmisiä aidosti ja kykenee luomaan olosuhteet luottamukselliselle dialogille. Monologi on yhden ihmisen kapea näkemys, jota kukaan ei kyseenalaista. Dialogissa näkemykset lisääntyvät ja yksinpuhelu muuttuu vuoropuheluksi. Valmentajan on oltava tilanteessa läsnä, mietittävä ja kuunneltava. Höpöttäminen ei riitä.

Hyvä johtaminen palaa lopulta syvälle omien arvojen ja elämänasenteiden ytimeen.
– Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää kuinka arvokasta elämä on, kuinka arvokasta toiset ihmiset ympärillä.

Mistä menestys syntyy? – Erkka Westerlundin viisi kehityksen kulmakiveä

Menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Westerlund kiteyttää viisi ydinasiaa matkalla menestykseen. Näihin kehityksen kulmakiviin tiivistyvät ihmisen suurimmat henkiset voimavarat.  

Sisäinen motivaatio yhdistyy voimakkaasti tavoitteen asetteluun. Ihminen tietää, mitä elämältään haluaa. Westerlundin mukaan yllättävän harvalla on kirkkaana ajatus siitä, mitä kohti pyrkiä. Valmentajan tai johtajan tehtävänä on kirkastaa tavoitteet luottamuksellisen dialogin ja herättelevien kysymysten avulla.

Asenne on jokaisen henkilökohtainen tapa nähdä maailma ja suhtautua uuden oppimiseen. Westerlund arvostaa valmennettavissaan myönteistä asennetta ja asioiden näkemistä mahdollisuuksina. Asenne on myös kykyä kohdata, käsitellä ja oppia niin menestyksestä kuin vastoinkäymisistä.

Itseluottamus nojaa hyvään itsetuntemukseen. Ihminen tunnistaa ja luottaa omiin vahvuuksiinsa. Samoin hän tuntee heikkoutensa. Rohkeus tunnustaa kehittämistä vaativat asiat on toinen puoli itseluottamusta ja samalla suoja haavoittuvuutta vastaan. Kun kolahtaa ja rytisee, yritetään ottaa opiksi ja kehittyä

Suoritustunne on hyvällä tavalla virittynyt tila, jossa ihminen toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tunne ylipäätään on iso voimavara. Kun suoritustunne tai flow on kohdallaan, ihminen ylittää oman kuvitellun taitotasonsa. Suoritustunne on kullekin yksilöllinen tunnetila, jonka tavoittaakseen on löydettävä oma tapa keskittyä ja purkaa jännitystä: yhdelle se on ympäristön ärsykkeiden poissulkeminen, toiselle fyysisesti herättelevä kipakka verryttely, kolmannelle vihastuminen ärsytettynä.

Vastuullisuus itseä kohtaan tarkoittaa omien tavoitteiden toteuttamista tekoina. Vastuullisuus liittyy myös kiinteästi tiimin yhteistyöhön. Tiimin jäsenet voivat luottaa siihen, että kukin kykenee hoitamaan tehtävänsä. Henkisesti terveet yksilöt ymmärtävät yhteistyön merkityksen.

 

 

Teksti Iida Ylinen Kuvat Jani Laukkanen. Julkaistu YTY-lehdessä 3/2019