20.09.2018 | Työelämä
Asiantuntijatehtäviin valitaan pätevin hakija - tai niin ainakin uskottelemme itsellemme. Jatta Jännäri tietää mihin työpaikkailmoituksen laatijan olisi hyvä kiinnittää huomiota, jos hän haluaa tehtävään parhaat mahdolliset hakijat.
Kuvittele se hetki, kun avaat sunnuntain Helsingin Sanomien työpaikkasivut, tai selailet Facebookissa oman ammattialasi työpaikkailmoituksia. Mihin katseesi kiinnittyy ensin? Mikä saa pysähtymään ja lukemaan lisää, mikä jatkamaan selailua ja sivuuttamaan ilmoituksen?
Projektitutkija Jatta Jännäri osaa kertoa mikä on ensimmäinen kosketuksemme uuteen mahdolliseen työnantajaan: kuva.
Jännäri tutki asiantuntijatyön sukupuolittumista työpaikkailmoituksissa sekä johtavissa asemissa toimivien naisten mediarepresentaatioita osana kesäkuussa julkaistua väitöskirjaansa. Suomessa ihmisiä ei palkata asiantuntijatehtäviin sukupuolen mukaan, sillä se on laissa kiellettyä, mutta sitä ei aina uskoisi työpaikkailmoituksia lukiessa.
- Suomen lainsäädäntö vaikuttaa siihen, mitä rekrytointi-ilmoituksissa voidaan sanoa. Ilmoituksissa ilmaistaan hyvin hienovaraisilla sanavalinnoilla, millainen ihminen tehtävään halutaan, Jännäri sanoo. Sukupuoli tai ikä eivät ole työnhakuilmoituksessa ehkä stereotyyppisesti mukana, mutta sukupuoli on läsnä, vaikka se ei ole läsnä.
- Työnantajat ilmaisevat näitä toiveita viestinnässään fontti- ja kuvavalinnoillaan ja väreillä. Ne ovat kulttuurisidonnaisia ja tulkinnanvaraisia. Kuva siitä, millainen johtaja tai asiantuntija on, lähtee muovautumaan hienovaraisesti jo rekrytoinnissa, Jännäri sanoo.
Hän näyttää esimerkin työpaikkailmoituksesta, johon odotus hakijan sukupuolesta ja tyylistä on leivottu sisään, vaikka sitä ei sanota ääneen. Aukeava ruusu, kaunokirjoitusta. Millainen johtaja pysähtyy tämän kuvan äärelle? Tarkka, ripeä, joustava, innokas ja positiivinen?
Tai otetaan seuraava ilmoitus, jossa haetaan asiantuntijaa tekniselle alalle. Kuvissa on suuria koneita ja miesoletettuja kypärät päässä. Ilmoituksen värimaailma on sinistä ja harmaata. Adjektiivit, joilla etsittyä ammattilaista kuvaillaan: ratkaisukeskeinen, analyyttinen, itsenäinen, kokenut, jämäkkä.
Mitä väliä sillä sitten on, vaikka asiantuntijaa etsittäisiin ilmoituksella, jonka kuvassa on nuori mies kypärä päässä. Kai sitä paikkaa voi silti hakea myös jämäkkä, ratkaisukeskeinen, kokenut, itsenäinen ja analyyttinen nainen? Tai sukupuoleton.
No, mieti omalle kohdallesi. Eikä hienovaraisesti ilmaistu toive hakijan iästä tai sukupuolesta edes ole ainoita ominaisuuksia, joita Jännäri tutkimuksessaan havaitsi piilotetun rekrytointi-ilmoituksen kuvaukseen ideaalista asiantuntijasta.
- Ehkä se on kansainvälinen suuntaus, joka on siirtynyt meille muualta, mutta asiantuntijalta vaaditaan yhä enemmän. Vaatimukset ovat koventuneet kymmenen viime vuoden aikana merkittävästi ja nyt on ihan yleistä, että asiantuntijan tehtävään haetaan superihmistä.
On uusi normaali, että yhdeltä hakijalta odotetaan osaamista ja kykyä suoriutua tehtävistä, joita olisi aiemmin ollut tekemässä useampi ammattilainen. Viestinnän asiantuntijan oletetaan puhuvan ja kirjoittavan sujuvasti useita kieliä, hoitavan yksin organisaation sisäisen ja ulkoisen viestinnän, koulutukset, videotuotannon, kuvankäsittelyn, verkkosivut ja yhteydenpidon mediaan sekä kampanjasuunnittelun. Jo rekrytointi-ilmoitusten lukemisesta uupuu.
Se, millaisena ideaali asiantuntija ja johtaja esitetään rekrytointi-ilmoituksissa ja mediassa rajaa voimakkaasti hakijoiden joukkoa, mikä on paitsi työnhakijoiden myös palkkaavan organisaation tappio.
- Olisi työnantajan edun mukaista, että hakijajoukko ei olisi niin kapea ja että he saisivat monipuolisempia hakijoita ja työntekijöitä. Olisi kaikkien edun mukaista, että ihmisten osaaminen pääsisi monipuolisemmin käyttöön, Jännäri sanoo.
Medialla on koko ajan tärkeämpi rooli asiantuntijaideaalin rakentamisessa. Jännäri tarkasteli väitöskirjan osatutkimuksessa muun muassa sitä, kuinka feminiinisyyttä ja sukupuolittunutta valtaa käsitellään globaalissa ja vaikutusvaltaisessa Economist-lehdessä julkaistuissa naisjohtajien henkilökuva-artikkeleissa.
- Tiesin, että naisjohtajia on vähemmän ja he ovat yhä pitkälti naisjohtajia eivätkä johtajia. Aineistomme kattaa vuosien 2005-2010 aikana Economist-lehdessä julkaistut 179 artikkelia menestyneistä johtajista, jotka ovat miehiä ja 23 vastaavaa artikkelia johtajista, jotka ovat naisia. Lisäksi olemme tehneet täydennyshakuja myöhemmin. Miesartikkelit oli vaikeampi löytää, koska ei ole olemassa termiä miesjohtaja, Jännäri kertoo.
Se mikä hänet yllätti eniten, oli kuitenkin naisten esittäminen artikkeleissa hyvin perinteisessä valossa. Lisäksi jokaisessa johtajahaastattelussa, jonka päähenkilö oli nainen, oli nostettu esille myös joku mies. Se saattoi olla esimerkiksi aviomies, isä, edeltäjä vastaavassa tehtävässä tai ulkopuolinen kommentoija.
Miesjohtajista kertovissa artikkeleissa ei vastaavalla tavalla koettu tarpeelliseksi ottaa mukaan ulkopuolista naiskommentoijaa, vaimoa, äitiä, kollegaa tai kertoa johtajan perhe-elämästä. Itse asiassa miehistä kertovissa artikkeleista viittaukset naisiin olivat vähäisiä.
- Se, ettei nainen yksin riitä, vaikka hän olisi kuinka ansioitunut, oli minulle yllätys. Kun aloin koodata artikkeleita ja tutkia mitä niistä nousee esille ja mies toistui kaikissa menestyneistä naisista kirjoitetuissa artikkeleissa, olin ihmeissäni. Huomio sai meidät keräämään miesjohtajista vastaavan aineiston, jota olemme analysoineet yhdessä tutkimusryhmän kanssa.
Jännärin tutkittua tapaa, jolla johtajat esitetään mediassa, hän alkoi kiinnostua siitä, miten näihin työpaikkoihin päädytään. Seuraavaksi Jännäri analysoi yli neljäsataa työpaikkailmoitusta, jotka oli julkaistu kesän 2015 aikana. Viron kieltä osaava Jännäri otti mukaan tutkimukseen myös jonkin verran virolaisia rekrytointi-ilmoituksia, sillä Viron lainsäädännössä on eroja Suomeen verrattuna.
- Virossa voidaan käyttää vähän Suomea vapaampaa ilmaisua. Suomessa kielletään syrjintä työpaikkailmoituksissa, mutta Virossa syrjintä on kielletty rekrytoinneissa. Tämä pieni ero on kuitenkin nähtävissä työpaikkailmoituksissa.
Sitä pientä eroa on tuonut Suomessa aktiivisesti esille esimerkiksi tohtori Saara Särmä, joka on huomannut, että asiantuntijuuden ja vakavasti otettavuuden näkymättömiä sääntöjä ja rajoituksia voi tehdä parhaiten näkyväksi huumorin kautta.
Särmä teki blogin paneeleista, joissa asiantuntijoiksi kutsuttiin vain miehiä. Hän perusti yhdessä Johanna Vehkoon ja Rosa Meriläisen kanssa feministisen ajatushautomo Hatun, jonka yksi tuote on naisten kehtaamiskoulutus. Särmän tavoitteena on murskata sukupuoliroolit.
- Syy ei ole kuitenkaan siinä, mitä yksittäiset naiset tekevät, vaan millaisissa rakenteissa he toimivat. Meistä jokaisen pitää ottaa vastuu kaikesta yhteisestä. Jokainen pystyy omalta osaltaan purkamaan rakenteita tai muuttamaan niitä, Särmä sanoo.
- Naisista pitäminen on tehty kulttuurissamme vaikeaksi, kun kaikki mallit ohjaavat arvostamaan perinteisen maskuliinisia asioita. Asiantuntijuuskin liitetään helposti keski-ikäisiin miehiin, Särmä sanoo. Hän itse on esimerkki korkeasti koulutetusta asiantuntijasta, jolla on pinkki tukka ja mukanaan pehmoyksisarvinen.
Särmästä on ärsyttävää, että esimerkiksi tutkijat usein pyrkivät korostamaan vakavasti otettavuuttaan ulkoisella olemuksella, ihan kuin tieto ja perustellut näkemykset voisivat sijaita vain tietyn näköisessä ja oloisessa ihmisessä. Särmä pyrkii vaikuttamaan asiantuntijamielikuviin ja rajoituksiin tekemällä niitä näkyviksi. Mitä työnantajat voisivat tehdä laajentaakseen työnhakijoidensa profiilia?
Jatta Jännärillä on asiasta näkemys. Jos työnantaja haluaa laajentaa hakijakuntaa, on hyvä miettiä millaista ilmaisua ja tyylikeinoja käyttää rekrytointi-ilmoituksissaan.
- Ja olisi hyvä priorisoida oikeasti tärkeimmät tehtävät, eikä listata ilmoitukseen kymmentä tärkeintä. Harvasta meistä on täyttämään sellaisia vaatimuksia.
- Kuvilla on todella iso merkitys siinä, kuka voi samaistua ilmoituksiin. Kuvien painoarvo on vain kasvanut sosiaalisen median myötä. On hyvä miettiä, ketkä voivat vastata työnhakuilmoitusten ideaalia. Kuva ei saisi karsia hakijamäärää liikaa.
Särmä haastaa jokaista huomioimaan arjessa sukupuolittuneen stereotyyppiset ajatuksensa. Hän itsekin saa usein itsensä kiinni vähättelemästä mielessään vaikkapa perinteisen kauniin naisen asiantuntijuutta.
- Näistä ajatuksista voi päästä yli, kun ne havaitsee. Kun stereotypiat puretaan, avautuu tilaa monenlaiselle osaamiselle, joka ei välttämättä tule totutussa paketissa. Saamme valtavan määrän potentiaalia käyttöön, kun jokainen saa vapaammin toteuttaa itseään, Särmä sanoo.
Jatta Jännärin väitös Mediated Construction of an ideal gendered manager and employee on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7287-6
Teksti: Laura Rantanen Kuva: Suvi Elo Julkaistu YTY-lehdessä 3/2018