Euroopan Unioni tuntuu etäiseltä. Suomessa ei juurikaan päivittäisissä uutisissa kerrota Brysselin kuulumisia, eikä kenelläkään oikeastaan tunnu olevan hajua mitä siellä tapahtuu – paitsi kun jotain on jo tapahtunut ja nousee kohu.

Euroopan Parlamentin suomalaiset jäsenet tuntuvat katoavan jonnekin viideksi vuodeksi kerrallaan, kunnes tulee seuraavien vaalien aika. Vaalien, joissa äänestysprosentti on kaikista valtiollisista vaaleista alhaisin.

Täällä puhutaan usein direktiiveistä, jotka ovat saaneet kansallista päätöksentekoa rajoittavan maineen. ”Tämä on taas joku Brysselin direktiivi, jolle ei voida mitään”, puhutaan politiikkakeskusteluissa. Asia ei ole aivan näin. Direktiiveissä määritellään tavoitteet, joihin kaikkien EU-maiden on yllettävä. Maat saavat kuitenkin itse päättää laeista, joilla tämä toteutetaan. Suomalaiset poliitikot ovat ehkä peitelleet omaa laiskuuttaan syyttämällä direktiivejä, kun ongelma onkin niiden kotikutoinen toteutus täällä Suomessa. Ainoastaan EU:n antamat asetukset ovat toimia, joihin kansallisesti ei voida vaikuttaa. Nämäkin päätetään Euroopan neuvoston toimesta, jossa edustajina toimivat kunkin maan ministerit. Asetukset ovat sitovia säädöksiä, joita on sovellettava kaikilta osiltaan kaikkialla EU:ssa. Esimerkiksi, kun EU halusi määrätä yhteiset suojatoimet EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden osalta, EU:n neuvosto antoi asiasta asetuksen.

Euroopan Unionin päätöksenteko on myös huomattavasti avoimempaa kuin suomalainen päätöksenteko. Meillä ministeriössä käsiteltävät asiat eivät lausuntokierroksia lukuun ottamatta ole julkisia. Myös valiokuntakäsittely eduskunnassa tapahtuu suljettujen ovien takana. Euroopan Unionissa lainsäädäntötyön jokainen vaihe on avoin neuvostoa, komissiota ja parlamenttia myöden.

Osasyyllinen huonoon tiedonkulkuun on media. Kaikilla Suomen mediataloilla on Brysselissä yhteensä 13 akkreditoitua toimittajaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Yleisradiolla on Porissa 17 toimittajaa, Brysselissä kolme. Onko siis ihme, ettei Brysselistä kuulu juuri mitään? Tämä on vähintäänkin erikoista, sillä viimeisimpien tutkimusten mukaan Euroopasta tulee suoraan hieman vajaa viidesosa lainsäädännöstämme. Määrä itsessään ei ole suuri, mutta se sisältää käytännössä koko rahapolitiikan. Myös kilpailulainsäädäntöön, tulliliittoon ja kauppapolitiikkaan liittyvät asiat kuuluvat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Esimerkiksi maatalouspolitiikassa unionilla on laaja toimivalta, kun taas vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi.

Tämän ja seuraavien vuosien ehkä mielenkiintoinen hanke on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari. Oletko kuullut siitä mainittavan kertaakaan? Eri edunvalvontajärjestöt kyllä ovat, sillä pilari on ollut lausuntokierroksella jo eduskunnankin valiokuntien toimesta. Sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetään 20 keskeistä periaatetta ja oikeutta, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä.  Se on kehitetty lähinnä euroalueen maita silmällä pitäen, mutta sitä voidaan soveltaa kaikkiin niihin EU:n jäsenvaltioihin, jotka haluavat siihen osallistua. Euroalueen talousohjausta vahvistettiin merkittävästi eurokriisissä ja viimeisenä 10 vuotena Euroopan työmarkkinajärjestelmien keskeinen teema onkin ollut desentralisaatio ja liberalisoiminen. Sosiaalipilari on ensimmäinen suuren kokoluokan hanke, jossa pyritään tuomaan tasapainoa tälle kehitykselle. EU:n talouden ohjausjakso on jatkossa kehittynyt huomioimaan myös sosiaalisia vaikutuksia.

Komissio pyrkii aloitteellaan vastaamaan kansalaisten Suomessakin kokemiin työelämän haasteisiin ja ongelmiin esimerkiksi perhevapaiden edistämisen ja nollatyösopimusten rajoittamisen osalta. YTN:n kannan mukaisesti, jotta EU voisi olla aidosti sosiaalinen markkinatalous ja toimiva yhteinen työmarkkina, tulee tietyistä vähimmäistasoista päättää unionin tasolla. YTN:n näkökulmasta EU-asioissa korostuvat henkilöstön edustus ja osallistuminen, työn tekemisen eri muodot ja yhdenvertainen kohtelu, työ- ja muun elämän yhteensovittaminen, ylempien toimihenkilöiden työaikakysymykset sekä osaamisen kehittäminen.

On myös tärkeää turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja samassa paikassa samaa työtä tekevien yhtäläiset työehdot. YTN:ssä toimii kansainvälinen työryhmä joka keskittyy ylempien palkansaajien asemaan vaikuttamiseen Euroopan tasolla. Itse olen ryhmässä mukana. YTN on myös jäsenenä palkansaajajärjestöjen yhteisessä Finnunions -organisaatiossa, jonka vuoden 2018 keskeisin painopiste on vaikuttaa sosiaalisen ulottuvuuden uudistuksiin.
Vaikka mediasta on vaikea saada kuvaa Eurooppa tason päätöksenteosta, se on kuitenkin täällä Pasilassa arkipäivää. Toisaalta meidänkään työtä täällä ei haittaisi, jos Brysselistä tulisi hyvää journalismia etupainotteisesti.

Teksti Antti Leino, YTYn yhteiskuntasuhteiden päällikkö