Niin kokeneet valtiomiehet kuin parisuhdeneuvojatkin sanovat, että uutta hallintoa tai liittoa ei kannata rakentaa kriisin keskellä. Tämä on hyvä neuvo, kun rakennetaan koronanjälkeistä työelämää.

Covid-19 pandemia on koetellut aloja ja perheitä vaihtelevasti. Palvelu- ja tapahtuma-alalla suuri osa työvoimasta on ollut lomautettuna, kun taas teollisuuden isot vientiyritykset eivät ole joutuneet toistaiseksi samanlaiseen tilanteeseen.

Yksilötasolla kokemukset vaihtelevat. Moni asiantuntijatyössä oleva koki kevään etätyöskentelyn positiivisena mahdollisuutena olla enemmän läsnä perheenjäsentensä kanssa. Työmatkaan kuluneen ajan saattoi käyttää liikkumiseen. Samalla on pakko todeta jälkiviisaasti, että kevään päätös sulkea päiväkodit ja koulut koko maassa oli virhe. Moni vanhempi koki kynttilän palavan molemmista päistä, kun vuorokauden tunnit eivät riittäneet lasten ja työn hoitamiseen.

Suomalaiset ovat kuitenkin pitäneet laajentunutta mahdollisuutta tehdä etätyötä hyvänä. Siitä meillä on jo tutkimustietoakin. Akava Worksin kyselyssä akavalaiset kertovat, että etätyö vähentää työn henkistä kuormitusta.

Tarkoittaako tämä, että näin pitäisi jatkaa eläköitymiseen asti? Mielestäni ei.

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen. Hyvä ja terve vuorovaikutus kollegoiden kanssa on edellytys työhyvinvoinnille. Tästä ollaan aika lailla samaa mieltä mediassa ja keskusteluissa.

Paremmat mahdollisuudet etätyöhön ovat jo pitkään olleet ylempien toimihenkilöiden toivelistalla. Nyt vaarana on, että saatamme nopealla tahdilla muuttaa työmarkkinoitamme enemmän kuin mitä haluamme.

Palataan ajassa taaksepäin 2000-luvun alkuun, kun Kiina-ilmiö oli poliittisen keskustelun keskiössä. Silloin ulkoistettiin kokonaisia tuotanto- ja palveluyksiköitä Suomesta Kiinaan kustannusten karsimiseksi. Sittemmin ulkoistukset vähenivät. Nyt laajentunut etätyöskentely saattaa palauttaa saman ilmiön työmarkkinoillemme – mutta tällä kertaa yksilötasolle.

Kun työpaikan sisäinen kieli on englanti ja työpisteitä on konttorissa vähemmän kuin työntekijöitä, työnantaja saattaa kysyä, miksi palkata uusi controller sipoolaisesta keittiöstä, kun tarjolla on halvempi ja motivoituneempi slovenialaisessa keittiössä.

Palkansaajaliike pystyi osittain vaikuttamaan ja saamaan äänensä esille kiinailmiössä, mutta työkalut saattavat olla vähissä, kun sama tapahtuu yksilötasolla. Voi hyvinkin olla, että tulevaisuudessa taistelemme esimerkiksi sen puolesta, että kaikille löytyy työpiste. Laajennettu etätyöskentely haastaa meidät edistämään työterveyttä uudella – tai pitäisikö sanoa jopa vanhanaikaisella - tavalla.

Mats Nyman
toiminnanjohtaja