Taakse jäänyt neuvottelukierros oli niin sanottu liittokierros. Tarkoitus oli sopia alakohtaisia ratkaisuja, joissa sopimusratkaisu määrittyy nimenomaisesti kyseisen alan omista lähtökohdista.

Toisilla aloilla voittoa on tehty enemmän, jossain palkat voivat olla pitkään jääneet kehityksestä jälkeen ja niin edelleen. Tällaisten asioiden pitäisi näkyä palkkaratkaisuissa. Toisin kuitenkin kävi. Työnantajien koordinaatio johti siihen, että palkankorotukset noudattivat kaikilla aloilla niin sanottua yleistä linjaa ja senkin syntymistä odotettiin pitkään. Tämän linjan odottelu puolestaan oli esteenä useiden sopimusten syntymiselle ja aiheutti neuvotteluiden ruuhkautumista.

Myös alun perin teollisuuteen tarkoitettu, kilpailukykysopimuksella sovittu, työajan pidentäminen ratkottiin hyvin samoilla pelimerkeillä lähes kaikissa pöydissä. Sellaisillakin aloilla, joilla työajan pidennyksen ei oltu koettu tuovan merkittävää hyötyä tai sitä ei oltu käytännössä sovellettu juuri ollenkaan, oli ilmaisten tuntien poistumisella samanlainen hintalappu. Ilmainen työ onneksi loppui ja ratkaisut tähän vaikeaan kysymykseen löytyivät lopulta kaikissa neuvottelupöydissä.

Kun kyse ei ole keskitetystä neuvotteluratkaisusta, on ulkopuolelta koordinoitu neuvotteleminen tahmeaa ja johtaa tuskin parhaaseen lopputulokseen. Toivomus onkin, että työehtoja seuraavalla kierroksella neuvoteltaessa ymmärretään, että ratkaisu ei löydy sanelemalla ja poteroihin kaivautumalla. Myös sovitteluinstituutio näyttäytyi varsinkin neuvottelukierroksen alkutaipaleella erikoisena, ikään kuin se olisi ollut jatko työnantajan tavoitteille.

Oman sävynsä viimeisiin aukioleviin sopimuksiin toi vielä koronasta johtuva uhka ja taloudelliset paineet. YTN:n viimeisenä isona neuvoteltavana alana tässä tilanteessa oli rahoitusala. Viimeiset sopimukset saatiin neuvoteltua loppuun etänä. Tästä kiitos kaikille osapuolille. Neuvottelukierroksen tärkein oppi oli ehkä se, että vaikeuksista ja yllättävistä tilannemuutoksista huolimatta kaikki sopimukset jälleen kerran syntyivät.

Sopimisen toimivuudesta kertoo myös työmarkkinaosapuolten tekemät ratkaisut koronaviruksen seurauksena. Kun koronaviruksen takia Suomen talous ajautui tilanteeseen, jossa yritystoiminnan edellytykset sekä työllisyyden ja ihmisten toimeentulo olivat vaarassa, tulivat työmarkkinajärjestöt apuun. Yt-lakia lievennettiin ja lomauttaminen tehtiin aiempaa helpommaksi. Lomauttamista koskevaa lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia muuttamalla pyrittiin helpottamaan yritysten ahdinkoa ja turvaamaan työpaikkoja.

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia ratkaisuja. Palkansaajapuolella hyväksyttiin sopimuksia, jotka selkeästi heikentävät työlainsäädännön tuomaa turvaa. Tämä on hyvä osoitus siitä, että sopimusyhteiskunta toimii kriisitilanteessa ja palkansaajapuolella ollaan valmiita kipeisiinkin toimiin tilanteen niin vaatiessa.

Teksti Karoliina Huovila, YTYn työmarkkinajohtaja