Jos olet isossa firmassa työskentelevä keski-ikäinen miespuolinen ylempi toimihenkilö, edessä on tämän myötä kyllä haasteita, tuskin kuitenkaan mitään mullistavaa. Mutta jos olet nuori, naispuolinen toimihenkilö tai työntekijä, tämä saattaa olla sukupolvesi pahin työmarkkinauutinen.

Metsäteollisuus ry ilmoitti lokakuun ensimmäisenä päivänä, että he eivät solmi jatkossa työehtosopimuksia. Jatkossa alan yritykset sopivat yrityskohtaisesti.

Näin toteutuu elinkeinoelämän vahvan vaikuttajan, Björn Wahlroosin, pitkäaikainen unelma. Jos olet lukenut hänen kirjojaan, tiedät että työehtosopimuksista luopuminen ei ole hänelle mikään taktinen veto. Se on ideologinen tavoite. Merkit ovat olleet nähtävissä jo kauan. Itse asiassa odotin tätä jo vuonna 2016, kun Metsäteollisuus irtaantui Elinkeinoelämän keskusliitosta. Olin varma, että Metsäteollisuus ilmoittaisi seuraavaksi luopuvansa alan työehtosopimuksista ja rahoitusala seuraisi heti perässä. Miksi juuri nämä alat? Koska Wahlroos johti hallitusta sekä UPM:ssä että Nordeassa ja käytti siten myös valtaa alojen edunvalvontajärjestöissä. Nyt se sitten tapahtuu ja pelkään, ettei homma jää tähän.

Paradoksaalista tässä uudessa tilanteessa on, että tämä ei ole välttämättä mikään katastrofi Akavan ylemmille toimihenkilöille metsäteollisuuden palveluksessa. Neuvottelujärjestöllämme YTN:llä ei ole nimittäin metsäalalla ylempiä toimihenkilöitä kattavaa työehtosopimusta. Siksi talokohtainen sopimus saattaa olla jopa parannus niille, jotka ovat nyt vain oman henkilökohtaisen työsopimuksensa varassa.

Pidemmällä aikavälillä tämä on kuitenkin uuden synkän ja jatkuvien taisteluiden aikakauden alku. Sen tulee ensimmäisenä huomaamaan nuoret perheelliset. Nykyään pidämme montaa työsuhde-etua itsestään selvinä - palkalliset vanhempainvapaakuukaudet, sairausajan palkka, sairaan lapsen hoitaminen täydellä palkalla sekä vuosittaiset lomarahat. Näitä etuja ei ole määritelty laissa, vaan yhdessä ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa.

Jatkossa kun ryhdytään neuvottelemaan työsuhteen ehdoista firman kokoushuoneessa, niin arvioitko sinä, että esimerkiksi palkallinen vanhempainvapaa löytyy toimitusjohtajan pohjaesityksestä?

Neuvottelujärjestelmän muutos on vakava uhka tasa-arvotyölle työelämässä ja laajemminkin yhteiskunnassa.

Jo edellisellä liittokierroksella moni työnantajaliitto ehdotti monien etujen, kuten sairauspäivien palkallisuuden poistamista. Silloin liitot jäsenineen vastasivat ylityökielloilla ja lakoilla. Jos painostustoimenpiteitä ei järjestettäisi keskitetysti, järjestäisitkö sinä ja kollegasi oman lakon työehtojenne turvaamiseksi? Kuka teidän puolestanne neuvottelisi, jos henkilöstön edustajaa ei valita? Miten tämä henkilö koulutettaisiin ja häntä tehtävässä tuettaisiin ilman liittoja?

Isoissa yhtiöissä työskentelevä henkilöstö pääsisi varmaan helpommalla, sillä johto on koulutettu ja pätevä johtamaan henkilöstöpolitiikkaa lakia noudattaen. Sen sijaan pelkään, että pienissä yhtiöissä alkaisi hallitsematon toiminta, missä työnantaja tekee minkä osaa, mutta ei yllä lain edellyttämälle tasolle.

Muistutan vielä, että juuri työnantajat keksivät meidän työmarkkinamallimme, kun totesivat, että on helpompi keskittää neuvotteluosaaminen yhteisille organisaatioille niin työnantaja- kuin palkansaajapuolella. Nyt ihmiskokeena testataan, löytyykö kaikissa yhtiöissä osaamista neuvotteluiden vetämiseen. Palkansaajapuolella emme jää odottamaan testituloksia, joiden lopputuloksen arvaamme jo nyt. Meitä tarvitaan jatkossakin, ehkäpä enemmän kuin koskaan. Toivottavasti myös liittoihin vielä kuulumattomat ymmärtävät sen myös, sillä järjestäytymisasteen lasku on tässä tilanteessa totaalisen väärä merkki työnantajille.

Mats Nyman
toiminnanjohtaja, Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY