Kun syksyllä alkaa seuraava liittokierros, niin samalla alkaa julkisuudessa yhteiskunnallinen huutoäänestys siitä, kuka on vastuullinen ja kuka elää menneessä.

Keskusteluissa keskitytään usein liikaa vain tähän hetkeen tai tulevaan kvartaaliin eikä kokonaisuuteen, jossa syksyn liittokierros on vain yksi osatekijä. Kun arvioidaan mikä olisi palkansaajille kohtuullinen osuus kansantulosta, pitäisi viimeisten koronaponnistelujen lisäksi tarkastella mitä on tapahtunut esimerkiksi viimeisten kymmenen vuoden aikana, digitalisaation vauhtivuosina.

Olemme koko 2000-luvun ajan keskustelleet siitä, miten digitalisaatio muuttaa tulevaisuutta ja työelämää. Nyt tiedämme myös, että se muuttaa vaurastumisen periaatteita. Ennen ekonomistit pystyivät näyttämään toteen, että reaalipalkat seuraavat tuottavuuden kehitystä. Tämä ei ole pätenyt enää kymmeniin vuosiin. Sen sijaan olemme voineet seurata miten Helsingin pörssin yhtiöt ovat viime vuosina jakaneet ennätyksellisen suuria osinkoja. Samanaikaisesti palkansaajille on maksettu vuosittaisia noin prosentin suuruisia palkankorotuksia.

Yksi tapa hahmottaa isompaa kuvaa on tutkia työ- ja pääomatulojen välistä suhdetta bruttokansantulosta.

Vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena palkansaajan tulot putosivat 61,0 prosentista 56,5 prosenttiin vuonna 2020. Vastaavana aikana omaisuus- ja yrittäjätulot nousivat 24,9 prosentista 27,7 prosenttiin. Tämän laskelman mukaan voidaan todeta, että on tapahtunut selkeä tulonsiirto palkansaajilta omistajille.

Köyhät ja matalapalkkaiset ovat aina osoittaneet mieltä ympäri maailmaa, mutta erityisesti viime vuosina Euroopassa on ollut nähtävissä liikehdintää myös keskituloisten keskuudessa; Pariisissa keltaliivien populistisen kansanliikkeen järjestämät mielenosoitukset presidentti Emmanuel Macronin verotuspäätöksiä vastaan ja Yhdysvalloissa poliittinen kahtiajako sekä Trumpin kannattajat suljettujen tehtaiden ns. ruostevyöhykkeellä.

Sama tauti, samat oireet.

Suomessa työehtosopimusjärjestelmä on osaltaan turvannut tulonjaon tasaisuutta. Mutta missä vaiheessa suomalainen keskiluokka huomaa, että perheen elintaso ei nousekaan, vaikka kuinka painetaan työtä? Mikä on sen aiheuttaman myllerryksen arvo mitattuna euroissa? Mitä meidän hallituksemme tekee siinä vaiheessa - otetaanko taas lisää velkaa?

Miten käy Suomen talouden tuottavuuskasvulle ja kilpailukyvyn kehitykselle 2040-luvulla? Kuinka pärjäämme kilpailussa aasialaisia vastaan, jos emme investoi riittävästi koulutusjärjestelmän ja oman henkilökunnan kehittämiseen.

Meidän hyvinvointiyhteiskuntamme kehityksen kannalta on aivan keskeistä löytää päivitetty konsensus siitä, miten talouskasvun hyödyt jaetaan jatkossa.

Syksyn liittokierros on hyvä hetki pohjustaa keskusteluita sille, kuinka rakennamme huomisen hyvinvointia.

 

Mats Nyman
toiminnanjohtaja