Aloissa on eroa, mutta niin on maissakin. Miten työkulttuuri rahoitussektorilla Sveitsissä ja urheilualalla Saksassa eroaa suomalaisesta – ja millaisia haasteita korona on tuonut?

Ytyläisen tyypillistä ulkomaankeikkaa on mahdoton määrittää, YTYn työsuhdeasiamies Heikki Kähkönen sanoo. YTYn jäsenkunta on sen verran vaihteleva. Pestit kestävät yleensä kuitenkin 1-2 vuotta.

YTY auttaa ulkomaille lähteviä jäseniään etenkin sopimusteknisissä asioissa – olipa ytyläinen ulkomaan komennukselle lähtevä tai paikalta palkattu. Komennukselle lähdetään suomalaisella työsopimuksella. Paikan päältä palkatun työsopimus noudattaa sikäläistä työlainsäädäntöä.

Kähkönen sanoo, että komennussopimusten tarkastuksen yhteydessä käydään myös läpi, mikä tilanne tulee olemaan komennuksen päättyessä, esimerkiksi minkälaisiin tehtäviin komennuksilta palataan.

Suoraan ulkomaille solmittujen työsuhteiden osalta YTYn työsuhdeneuvonta tarjoaa apua muun muassa verotukseen ja työttömyysturvaan liittyvissä asioissa.
– Jos on palkkasaatavia ja työsuhteen päättymiseen liittyviä asioita, niin niitäkin olen neuvotellut, Kähkönen valottaa.

Kansainvälinen työporukka helpotti asettumista

Koronapandemia ja siihen liittyvät kansalliset rajoitustoimet – muun muassa matkustusrajoitukset – ovat peruneet ytyläisten ulkomaankomennuksia, Heikki Kähkönen sanoo.

– En ole kauhean paljon kuullut, että ulkomaankomennukset olisivat keskeytyneet, mutta lähteminen on vähentynyt tosi paljon tai on ainakin siirtynyt.

Koronapandemia siirsi myös Leena Alakärpän Sveitsiin lähtöä kahdella kuukaudella. Alakärppä työskentelee LähiTapiolan lähettämänä projektipäällikkönä Eurapcon (European Alliance Partners Company AG) palveluksessa Zürichissä.

Alakärppä kertoo työskennelleensä aikanaan vuoden Kööpenhaminassa, jonka pohjalta jäi tunne, että hän haluaisi ulkomaille vielä tulevaisuudessakin. Kun paikka Eurapcossa tuli sisäiseen hakuun tammikuussa, Alakärppä päätti hakea.

Kolmen vuoden komennus alkoi heinäkuussa, mutta tautitilanteen ja elokuulle keskittyvän Keski-Euroopan lomakauden takia Alakärppä aloitti uuden työn etänä Suomessa. Sveitsiin hän muutti syyskuussa.

– Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat tosi haastavia. Kuriiri toi työkoneen ja kollega soitti ja opasti, miten ohjelmat toimivat. Tässä työssä henkilökohtaiset kontaktit sekä verkoston rakentaminen ja aktiivinen ylläpito ovat erittäin tärkeitä, joten täysin virtuaalinen ympäristö on tosi haasteellinen, Alakärppä kertoo komennuksensa alkutaipaleesta.

Zürichiin muutettuaan hän on päässyt paremmin kiinni uuteen työtehtäväänsä. Alakärpän viihtyisäksi kehuma kaupunkikin oli aiemmilta työreissuilta tuttu. Asettumista on helpottanut myös se, että moni kollega on samassa tilanteessa, sillä Eurapcossa on edustettuna kahdeksan eri maan keskinäiset vakuutusyhtiöt.

– Meillä on kaverin auttamiseen pohjautuva Buddy-järjestelmä. Tämä on tosi kansainvälinen työyhteisö, jossa on paljon osaamista sekä erilaisia persoonia. Työyhteisö on tiivis ja yhdessä ollaan usein myös vapaa-ajalla.

– Toimistossa työskentelee yhtätoista kansalaisuutta edustavia henkilöitä. Melkein kaikki työntekijät ovat lähetettyjä. Kaikki ovat myös tosi motivoituneita, kun pääsevät uusiin mielenkiintoisiin juttuihin mukaan.

Leena Alakärppä Zürichin toimistolla

Sveitsissä vielä opetellaan etätyökulttuuria

Sveitsiin saavuttuaan Alakärppä on työskennellyt suurimmaksi osaksi toimistolla. Sveitsiläisessä työkulttuurissa etätyöhön ei ole totuttu. Liittoneuvosto Bundesratin kiristettyä vastikään linjauksiaan, Eurapcolle tiloja vuokraava yritys päätti, että toimistolle saa tulla puolet työntekijöistä.

Alakärpän ryhmä työskenteli lokakuussa joka toisen viikon toimistolla ja joka toisen viikon etänä. Suurempi muutos on tullut matkustusrajoituksista, kun työreissut ja fyysiset kokoukset esimerkiksi Ateenassa ja Pariisissa ovat vaihtuneet Teams-kokouksiin ja webinaareihin.

– Suomessa ollaan edellä. Tämän tilanteen myötä etätyöskentelyä kehitetään täälläkin, Alakärppä kuvailee.

Työntekoa enemmän koronatilanne on hankaloittanut sosiaalista elämää. Alakärppä muutti Sveitsiin yksin, eikä muu perhe ole päässyt matkustusrajoitusten takia kyläilemään. Sosiaalinen elämä on muutenkin rajattua.

– Ei ole tullut mieleen lähteä yöelämään kaupungille. Paikallisten kanssa ystävystyminen on haasteellista. Täällä on käytössä Meetup-sovellus, jonka kautta voi helposti osallistua erilaisiin harrastusryhmiin. Monia ryhmiä on nyt peruttu kokoontumisrajoitusten vuoksi ja osa tilaisuuksista järjestetään verkossa. Erilaisissa online-tapaamisissa ei uusiin ihmisiin tutustu.

Vallitsevan tilanteen luomista haasteista huolimatta Alakärppä kertoo olevansa tyytyväinen, että otti haasteen vastaan ja lähti kolmevuotiselle komennukselle.

– Olen jo oppinut paljon ja paljon on vielä oppimista. Oman verkoston pitäminen aktiivisena ilman että nähdään, on tärkeää. Kaikki ollaan kuitenkin samassa veneessä. Pääasia, että pysytään terveenä.

 

Sattumien kautta Saksaan

Koripallovalmentaja Tuomas Iisalo on luotsannut saksalaista Crailsheim Merlinsiä pian viisi vuotta. Iisalo, entinen maajoukkuekoripalloilija itsekin, oli Saksaan muuttaessaan 34-vuotias ja ehtinyt valmentaa vain reilun vuoden kotimaisessa Korisliigassa. Hän kertoo päässeensä nykyiseen pestiinsä onnekkaiden sattumien kautta.

– Seura etsi valmentajaa tosi haastavassa tilanteessa, kun joukkue oli hävinnyt yhdeksän peliä putkeen ja oli sarjassa viimeisenä. Tilanne näytti ilmeisesti niin pahalta saksalaisille ja meritoituneimmille valmentajille, ettei kukaan uskaltanut siihen hypätä, Iisalo naurahtaa.

Iisalon nimi tuli esille hänen pelaajana edustamansa Kouvolan Kouvojen kautta, jonka toimitusjohtaja tunsi Merlinsin vastaavan seurojen tekemän yhteistyön kautta.

– Uskon, että kaikilla, jotka haluavat aikuisten kilpatasolla valmentaa, unelma tai ambitio on valmentaa ulkomailla. Jos vertaa Bundesliigaa ja kotimaista Korisliigaa, niin ero on aika suuri. Harva ymmärtää kuinka erilaista se on.

Iisalon mukaan Saksassa harjoitellaan huomattavasti enemmän ja tulostakin odotetaan nopeammin. Voittaminen on kaikki kaikessa. Neron ja idiootin raja on häilyvä, hän lisää.

– Saksassa on todella voimakas pallopelikulttuuri, jossa korostuu kilpailun, työn ja voittamisen eetos. Ne ovat erittäin merkittäviä arvoja koko yhteiskunnassa.

Kovat paineet ovat myös muokanneet Iisaloa. Hän kertoo, että idealismi ja naiivius ovat karisseet Saksassa vietettyjen vuosien saatossa. Ammattivalmentajan pitää olla tietyllä tapaa koko ajan varpaillaan ja todistaa osaamisensa päivittäin. Pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminen on lähes mahdotonta.

– Nyt on tullut aika voimakas ymmärrys siitä, että se paikka missä olet, on paras paikka ja siitä pitää saada paras irti keskittymällä täysillä niihin asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan. Mitä sitten tapahtuu seuraavalla kaudella, on usein pois omasta kontrollista.

Toista tilaisuutta tuskin olisi tullut

Joukkueurheiluun liittyvissä narratiiveissa puhutaan usein ulkomaille pääsemisestä. Sitä hyppy Suomesta Saksaan oli ammatillisessa mielessä myös Iisalolle. Pieneen eteläsaksalaiseen Crailsheimin kaupunkiin ei kuitenkaan muuttanut pelkästään valmentaja, vaan koko hänen viisihenkinen perheensä.
– Käytännössä tämä oli täysin älytön yhtälö. Vaimolla oli koululääkärin virka Espoossa ja vanhin lapsi oli menossa kouluun. Sitten siirrettiin koko operaatio tänne valmennuksen takia.

Ammattiurheilun kovassa maailmassa kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli.
– Jos koripallovalmennusta haluaa tehdä korkeimmalla tasolla, niin toista tämmöistä tilaisuutta ei tule. Jos olisin sanonut, että en tule, niin se olisi käytännössä tarkoittanut, että kieltäydyn jatkossakin. Näitä kahta asiaa puntaroitiin ja päätettiin lähteä kokeilemaan.

Saksaan saavuttuaan Iisalo törmäsi myös kulttuuriseen haasteeseen. Etelä-Saksa on osin katolista ja monin paikoin konservatiivista sekä hierarkkista seutua.
– Täällä on selkeä ero siinä, kuka on pomo ja kuka toteuttavassa asemassa.

Hierarkkisuus on pakottanut Iisalon mukautumaan ja osittain muuttamaan työtapojaan. Jo saksalaisissa kouluissa opetettava yhden oikean ratkaisun löytäminen tuottaa koripallovalmentajalle kognitiivista tuskaa, kuten hän itse asian ilmaisee.
– Se ollut on vaikeaa koska koripallo on niin muuttuva ja dynaaminen peli.

Pysähdys lopulta rentoutti

Koripallovalmentajan ammattia Iisalo kuvaa intensiiviseksi: 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, yhdeksän kuukautta kestävän kauden ajan. Viime keväänä koronatilanne kuitenkin keskeytti työt keskellä kautta. Sarja meni tauolle ja kaupunki sulki julkiset tilat, mukaan lukien Merlinsin kotihallin.

– Se oli tosi erikoista aikaa. Pari viikkoa oli mennyt, eikä näkynyt mitään valoa tunnelin päässä. Siinä tajusi, että mitään ei voi oikeastaan tehdä. Sen jälkeen tuli rentoutuminen. Mieli oli tosi rauhallinen. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen irtauduin päivittäisestä työstä, Iisalo kertaa tuntojaan keväältä.

Parin kuukauden totaalisen tauon jälkeen halli avattiin, mutta valmentajat olivat lomautettuina. Näin ollen myöskään pelaajia ei voinut velvoittaa harjoittelemaan.
– Sanoin, että olen tähän aikaan hallilla ja ne, jotka haluavat treenata, voivat tulla silloin paikalle.

Harjoituksissa piti kuitenkin huolehtia turvaväleistä ja välttää kaikkia kontakteja. Jokaisella piti olla oma pallo, johon muut eivät saaneet koskea. Niinpä esimerkiksi syöttöharjoitteet olivat mahdottomia.

Lopulta Bundesliiga-kausi saatettiin loppuun kesäkuussa pelatussa lopputurnauksessa. Joukkueharjoitukset sai aloittaa kaksi viikkoa ennen kauden huipennusta. Tuossa vaiheessa moni Merlinsin avainpelaaja oli kuitenkin jo saanut tarjouksen suuremmasta seurasta, eikä halunnut ottaa riskiä esimerkiksi loukkaantumisten suhteen.

– Pelattiin lopputurnaus kokonaan saksalaisella jengillä ilman vahvistuksia. Koko avausviisikko oli käytännössä lähtenyt. Tultiin sieltä kuitenkin takaisin päät pystyssä, hyvin taistelleena seurahistorian parhaan kauden päätteeksi.

Haastatteluhetkellä Iisalo valmistautui uuteen sarjakauteen ”uuden normaalin” keskellä. Koronatilanne on näkynyt etenkin siinä, että joukkueiden budjetit ovat pienentyneet.

Tämän jutun julkaisuhetkellä suomalaisvalmentajan joukkue on pelannut jo kourallisen sarjapelejä. Meneillään oleva sarjakausi on Iisalon viides täysi sesonki Crailsheim Merlinsin päävalmentajana. Viisi vuotta on pitkä aika valmentaa samaa joukkuetta. Iisalo kokeekin olevansa onnekas, kun on saanut työskennellä samassa paikassa niin pitkään.

– Ulkomailla valmentaminen saattaa kuulostaa romanttiselta, mutta tämä on tosi vakava duuni. Ollaan kasvettu siihen, että odotetaan paljon myös pelaajilta. He eivät ole tulossa tänne vain pelaamaan, vaan ovat ammatinharjoittajia, joille on korkeat vaatimukset.

– Tämä on aika karua hommaa monelta osalta ja koskettaa koko meidän perhettä. Minulla on voimakas ymmärrys siitä, että perhe on täällä, jotta voin toteuttaa itseäni.

 

Teksti Jaakko Tiira, kuvat dieLichtbuilder sekä Leena Alakärpän kotialbumi. Juttu on julkaistu YTY-lehdessä 4/2020.