Onko paluu vanhalle työpaikalle tabu? Sen ei pitäisi olla, sillä paluu entiselle työpaikalle voi olla suuri mahdollisuus.

Urapolku kaartelee yleisimmin tehtävästä ja talosta toiseen, mutta toisenkinlainen tarina on mahdollinen. Joskus tie kääntyykin muualla tehtyjen työvuosien jälkeen takaisin tutun työnantajan pihaan. Siihen voi liittyä haasteita, mutta ehdottomasti enemmän tarjolla on hyvää ja mielekästä.

Vanha talo uudistui tauon aikana

Petri Lempiäinen toimi Abloyn palveluksessa vuodet 1998-2006 niin henkilöstön kehittämispäällikön, valmistuspäällikön kuin turvallisuuspäällikönkin tehtävissä. Työ oli antoisaa ja monipuolista, eikä mies tähyillyt muualle, mutta sitten eteen tuli sopiva paikka. Vuonna 2006 Lempiäinen lähti Tulikivelle henkilöstöjohtajaksi.
- Siellä aukesi mahdollisuus ja lähdin houkutuksen perässä. Olin ehtinyt olla samassa talossa monta vuotta ja koin, että oli hyvä aika kartuttaa osaamista talon ulkopuolellakin. Lähdin oikein hyvissä väleissä, mutta sillä ajatuksella kuitenkin, etten aktiivisesti ajatellut paluun mahdollisuutta.

Tulikivellä Lempiäinen viihtyi vuoteen 2011. Tehtävä ja työpaikka olivat jälleen mieluisat, mutta nyt näköpiiriin tuli hyvin erilainen organisaatio mielenkiintoisine mahdollisuuksineen ja haasteineen.  Ensin Lempiäinen toimi vuoden verran ELY-keskuksen yksikönpäällikkönä, ja seuraavat seitsemän vuotta kuluivat Terveystalon yksikönjohtajana.
- Alat olivat keskenään varsin erilaisia, mutta paljon toiminnassa oli samankaltaisuuttakin. Oli erittäin mielenkiintoista hypätä mukaan lääkäriaseman ja sairaalan maailmaan, Lempiäinen muistelee.

Vuosien varrella Lempiäinen seuraili sivusilmällä myös vanhan työpaikkansa Abloyn tapahtumia ja piti harrastuksen puitteissa yhteyttä entisiin työkavereihin. Vanha suola ei kuitenkaan vielä alkanut janottaa, vaan uusissa tuulissa riitti haasteita ja innostavaa opittavaa.  

Tiet entisen työpaikan kanssa ristesivät vuonna 2016, kun Lempiäinen neuvotteli Abloyn kanssa sopimuksen työterveysasiakkuudesta.  Siihen liittyvissä tapaamisissa hän kuuli syksyllä 2017 kiinnostavan paikan olevan vapautumassa.
- Vielä silloin mikään kello ei soittanut, mutta joitakin päiviä sen jälkeen kyselin muissa asioissa jutellessamme vapautuvasta roolista enemmän. Silloin mielenkiinto alkoi herätä. Olin pannut jo aikaisemmin merkille, että Abloy oli uudistunut kuluneiden 12 vuoden aikana valtavasti, ja koko organisaatiomalli oli uusi. Olin utelias näkemään, millainen talo se olisi. Mietin tietysti myös sitä, mitä minulla olisi mahdollisesti tarjottavana heille, Lempiäinen kertoo.

Aika muovaa ja kehittää

Keväällä 2018 Lempiäinen lopulta palasi Abloyn palvelukseen. Tehtävä oli hänelle uusi. Henkilöstöjohtajana hän vastaa nyt HR-toiminnosta, on johtoryhmän jäsen ja raportoi toimitusjohtajalle. Vaikka Lempiäinen palasikin vanhaan taloonsa, oli hyvin moni nyt uutta. Hän lähti uuteen tehtäväänsä olettamatta, että asiat olisivat pysyneet ennallaan.
- Vakaa, perinteisellä toimialalla toiminut, ehkä muuttumattomankin oloinen yritys oli kokenut huikean evoluution. Nyt puhutaan hyvin erilaisista liiketoiminnan haasteista kuin 2000-luvun alkupuolella. Muutos edellyttää uudenlaista osaamista ja erityyppistä johtamista, ja luonnollisesti toimintakulttuuri, arvot, vakaumuksen ja uskomusten merkitys on myös kasvanut hurjasti. Työn merkityksellisyyden kokemus on suuressa arvossa.

Muutos sekä yhdistelmä tuttua ja uutta tuntuu hyvältä. Lempiäinen toteaa, että ihan kuin ihminenkään ei ole sama tyyppi 20- ja 70-vuotiaana, myös organisaatiot kasvavat, kehittyvät ja muovautuvat vuosien saatossa. Eri toimialoilla kerrytetty kokemus tuo tukevuutta jalkojen alle. Kokonaisuus tuntuu Lempiäisestä ammatillisesti erittäin mielekkäältä.
- Kun aloitin, paikallislehti kirjoitti, että "palasin kasvattajaseuraan". Se kuvasikin hyvin asetelmaa. Aloitin alle kolmikymppisenä märkäkorvana ja varsinkin HR-asioissa olin ihan aloittelija. Nyt, palatessani viidenkympin korvilla, on jo mahdollisuuksia antaa takaisin, olla tarjoamassa tukea ja ohjausta nuoremmille. Se on hyvin tyydyttävää. Silti koko ajan saan oppia myös paljon uutta.

Lempiäisen mielestä entiseen organisaatioon palaamisessa voikin olla erinomaisia mahdollisuuksia kasvaa uusiin mittoihin ja erilaisiin vastuisiin.
- Oma urapolkuni antaa minulle valmiuksia myös kuunnella työntekijöitä tarkalla korvalla. Se on tuonut notkeutta miettiä erilaisiin tilanteisiin monipuolisesti ratkaisumalleja.

Paluu tuo mukanaan paljon hyvää

Palaaminen aikaisemman työnantajan leipiin ei ParkManin HR Manager Katriina Lahden mukaan ole suomalaisilla työmarkkinoilla kovin yleistä, muttei ennenkuulumatontakaan.
Sitä tapahtuu, mutta Lahti arvelee palaamisen olevan jossain määrin tabu, josta puhutaan vähän. Aivan turhaan.
- Sitä saatetaan joskus ajatella kehtaamiskysymyksenä. Ajatellaan ehkä, että pitäisi olla katsomassa eteenpäin eikä palata samoja askelia takaisin. Itse näen paluussa paljon hyvin myönteisiä puolia.

Toisinaan vanhalle työpaikalle palataan vuosien jälkeen, mutta joskus kaarto kotipesään tapahtuu hyvin pian työpaikanvaihdoksen jälkeen. Lahti toteaa, että paluu on erittäin perusteltua, jos uusi työ osoittautuu koeaikana odotusten vastaiseksi tai alkaa muuten kaduttaa.
- Juuri sitä vartenhan koeaika on, että sen aikana voi hyvin haistella, onko paikka itselle oikea. Ehdoton valtaosa lähtee myös työpaikastaan varsin hyvissä väleissä esimiesten ja muiden työkavereiden kanssa ja pitää heihin yhteyttä työn vaihduttuakin. Uutinen tutun ihmisen palaaminen otetaankin yleensä isolla ilolla vastaan.

Työhön palaajan vinkkelistä paluu tuttuun paikkaan voi olla hyvä mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviin ja neuvotella palkastakin. Etuihin liittyy kuitenkin omat kommervenkkinsä.
- Jos työntekijällä on kertyneitä lomia ja muita etuja lähtiessä, hänen täytyy usein hyväksyä niiden menettäminen aloittaessaan uudelleen. Näistä asioista on tietysti yksityisellä puolella usein mahdollista myös keskustella. On varsin firmakohtaista, miten nämä tilanteet kohdataan.

Työnantajan näkökulmasta palaaja on tietysti valmiiksi hyväksi havaittu ja usein helppo perehdytettäväkin. Rekrytointiresurssejakin säästyy.  Tekijä on myös todennäköisesti organisaatiossaan hyvin verkostoitunut ja tietää valmiiksi, kenen puoleen missäkin asiassa käännytään. Myös työpaikalla tunnetaan työntekijän potentiaali.
- Ihan uuden ihmisen kohdalla tapahtuva uhkapeli jää silloin väliin. Tiedetään valmiiksi, että ihminen istuu yhteisöön ja työkulttuuriin. Tietysti, jos työpaikalla on ehtinyt tapahtua suuria muutoksia ja väki paljon vaihtua, on vanhankin tekijän aloitettava tavallaan alusta uutena porukassa.

Muualla kannuksia kerännyt työntekijä on organisaatiolle melkoinen kultakimpale. Lähtevät ja palaavat työntekijät haastavatkin työyhteisöä hyvällä tavalla. Lahti toteaa, että työpaikkaa vaihtaessa moni ottaa viimeistään esiin lähdön syitä, ja jos ne liittyvät työpaikan kulttuuriin tai muihin sisäisiin asioihin, hyvä esimies tarttuu toimeen ja alkaa parantaa tilannetta. Joskus, Lahti tuumaa, tarvitaan kunnon ravistus ja herätys. Etenkin, jos väkeä lähtee enemmänkin.
- Hyvän tyypin lähtö voi nostaa esiin epäkohtia, joiden korjaannuttua työpaikka tuntuukin taas houkuttelevalta. Esimiehellä on hyvä sauma sanoa, että me kuuntelimme ja korjasimme, täällä olisi kaista auki.

Teksti Ani Kellomäki
Kuvassa Petri Lempiäinen Kuva Jani Laukkanen
Juttu julkaistu YTY-lehdessä 4/2019