Uutishuone

Kun suomalainen ja intialainen työkulttuuri kohtasivat

22.03.2021 | Työelämä

Artikkelikuva

Työnantaja on mainettaan parempi, mutta työehtoihin liittyvät vakiintuneet käytännöt puuttuvat intialaisesta työkulttuurista, Saku Elovaara tuumii. Se on luonut haasteita suomalaiselle luottamusmiehelle.

Tata Consultancy Servicellä (TCS) System Engineer -tittelillä Elisan asiakkuudessa työskentelevä Saku Elovaara sanoo, erottuvalla Turun murteella, kertovansa elämäntarinansa viidessä minuutissa. Siinä vierähtää kuitenkin varttitunti.

Käytyään vuoden ammattikoulua, Elovaara aloitti insinööriopinnot 1980-luvun lopulla Turun Teknillisessä opistossa. Lukeminen ei kuitenkaan innostanut, joten hän vaihtoi teknikkolinjalle. Nekin opinnot päättyivät ennen aikojaan. Kiivas väittely siitä, kuinka paljon dataa pystyi siirtämään puhelinlinjan yli – Elovaaran mielestä elähtäneillä tiedoilla opettaneen – tietoliikennetekniikan opettajan kanssa päättyi kokeen täysistä pisteistä huolimatta hylättyyn kurssiarvosanaan ja lähtöpasseihin Tekulta.

Tekulta lähdön jälkeen Elovaara päätyi tekemään töitä oman konsulttiyrityksensä kautta, kunnes perusti keväällä 1995 muutaman kaverinsa kanssa ensimmäisiä internetpalveluja Suomessa tarjonneen yrityksen. Parin vuoden päästä sukset menivät ristiin ja Elovaara poistui yrityksestä.

Hetken päästä vanha asiakas soitti ja kertoi tarvitsevansa internetyhteyksiä Turun keskusta-alueella. Elovaara lupasi hoitaa asian ja soitti Turun Puhelimeen yhteyksistä vastanneelle päällikölle.

– Saatiin se asia eteenpäin ja ennen heippoja heitin, että voisin tulla teille töihin. Aloitin sitten seuraavana päivänä, joka oli perjantai. Seuraavan kerran menin töihin tiistaina ja iltapäivällä Helsingin Puhelinyhdistykseltä (HPY, nykyisin Elisa) soiteltiin ja kyseltiin sinne töihin. Sanoin, että olen toista päivää Turun Puhelimella, mutta laittakaa sopimustarjousta. Kesällä sitten aloittelin HPY:llä samojen internet-asioiden parissa, Elovaara muistelee.

Myöhemmin Elisaksi muuttuneella HPY:llä Elovaara työskenteli palvelinasioiden parissa. Ne ulkoistettiin 2000-luvun puolivälissä Fujitsulle, joista vastaavana tuotantopäällikkönä Elovaara työskenteli vuoteen 2010.

Hän ehti olla muutaman kuukauden työttömänä, kunnes sai puhelun Elisan kuluttajaliiketoiminnan pomolta. Tämä oli kuullut tupakkapaikalla Elovaaran olleen toimettomana. Muutaman viikon päästä hän aloitti reaaliaikamarkkinointiin tehdyn järjestelmän kehittäjänä.

Nykyiselle työnantajalleen TCS:lle hän päätyi vuonna 2013 Elisan ulkoistettua 90 asiantuntijaa intialaiselle IT-jätille.

– Päivätöissä keskityn palvelinjärjestelmien ylläpitoon ja varmistusjärjestelmien operointiin, Elovaara luonnehtii työtehtäviään.

 

Aloite luottamustehtäväjärjestelylle tuli työnantajalta

TCS:llä moni asia oli aluksi hankala, Elovaara muistelee. Vuosi ulkoistuksen jälkeen Elisan asiakkuudessa työskennelleistä asiantuntijoista kolmannes oli lähtenyt.

– Kun sovittiin esimerkiksi lounaskorvauksista, HR-päällikkö piti kokouksia kaikkien kanssa ja se kuka huusi kovimmin, pääsi vaikuttamaan.

Sen jälkeen TCS:ssä huomattiin, että luottamushenkilöjärjestelylle olisi tarvetta myös Elisan asiakkuudessa. TCS:n asiakkuudet ovat hajautuneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat työskentelevät asiakkaan tiloissa, ikään kuin asiakkaan omina työntekijöinä, Elovaara valottaa. TCS:n toimistolla taas työskentelee hallinto- ja myyntihenkilöstöä. Asiantuntijat käyvät siellä lähinnä haastattelussa, allekirjoittamassa työsopimuksen ja työsuhteen päättyessä palauttamassa työnantajan omaisuutta.

Näin ollen TCS käytti asiakkuuskohtaista luottamustehtäväjärjestelyä. Elovaara aloitti Elisan asiakkuuden luottamusmiehenä vuonna 2015.

– Se toimi hyvin toissa vuoteen saakka. Viime vuonna TCS halusi pudottaa työntekijöiden edustusta. Otettiin varsinainen luottamusmies, joka ei ole enää projektissa, edustamaan koko Suomen henkilöstöä. Minä jäin varaluottamusmieheksi, kun oma työtilanne oli stabiili.

Elovaaran luottamustehtävät kulminoituvat pääosin kahteen asiaan: hetkiin, kun työntekijä tulee yritykseen ja poistuu sieltä.

– Työsopimusasiat ovat sellaisia, joiden kanssa jumpataan. Intialaisessa yhtiössä työsopimukset ovat intialaisten tekemiä. Välillä niissä tulee vastaan kohtia, joissa olen esimerkiksi kehottanut hakemaan lakiapua YTYstä.

– Lähtiessä taas kaikki saatava pitää olla tunnistettu: lomat, bonukset ja ylityökorvaukset ynnä muut. Suomalaisissa yrityksissä nämä ovat automaatio. Myös EU:n alueelta tulevilla yrityksillä toimintatavat ovat pääasiallisesti samanlaiset. Mutta sitten, kun tullaan Intian kaltaisiin maihin, niin työntekijöiden täytyy huolehtia näistä asioista itse ja silloin tarvitsee luottamushenkilön apua.

 

Kulttuurien kohtaaminen on tuonut haasteita

Luottamustehtävissä ja TCS:llä laajemminkin suurimmat haasteet on tuonut kulttuurien yhteentörmäys. Työnantaja ei Elovaaran mukaan halua kertoa työntekijöilleen enempää kuin on pakko.

– Moneen vuoteen ei tiedetty, ketä meillä on töissä. Viimeisinä vuosina on saatu jo nimilista, ketä lokaaleja henkilöitä meillä on töissä, mutta siinäkään ei kerrota, missä asiakkuudessa kukin työskentelee, vaikka se pystytään yrityksen intranetistä selvittämään. Tämä kuvastaa intialaisten ajattelua.

Kulttuurierojen lisäksi haasteita tuo myös kieli. TCS:n Suomen HR-päällikkö on intialainen. Kommunikaatio tapahtuu näin ollen englanniksi.

– Riidan ei tarvitse olla suuri, mutta jos työnantajan edustaja puhuu englantia vähän huonolle ymmärrykselle, niin toiselle korvaparille on käyttöä. Näissä asioissa on hyvä saada liitolta apua.

Elovaara sanookin, että intialaisessa työkulttuurissa työsuhdeasioihin liittyviä vakiintuneita käytäntöjä tai prosesseja ei ole. Sitä kautta myös työn normit ovat hyvin erilaiset.

– Suomessa on ruvettu jonkin verran ymmärtämään vapaa-ajan merkitystä työntekijöiden osalta. Palkanosa halutaan vaihtaa lomapäiviin, koska lomalla on isompi merkitys kuin pikkurahalla. Ulkomainen työnantaja ei välttämättä ymmärrä sitä. Intiassakin väestö on nuorta, eikä siellä samalla tavalla ymmärretä henkiseen jaksamiseen liittyviä juttuja.

 

Alan valinta osui nappiin

Vaikka haasteita on ollut, kehuu Elovaara työnantajaansa hyväksi. Ulkoistuksen jälkeen, vuonna 2013, ajatus TCS:n suosittelemisesta tuntui kaukaiselta. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Yritys pystyy tarjoamaan mielenkiintoisia projekteja ja ennen kaikkea töitä riittää. Elisakin teki viisivuotisen sopimuksen perään seitsemän vuoden jatkon.

– Nyky-TCS on mainettaan parempi. Ei kukaan muuten tulisi meille töihin. Sain hiljattain rekrytoitua vanhan kollegan 90-luvun lopulta. En varmasti lähtisi suosittelemaan ulkomaista työnantajaa noin pitkän uran tehneelle kaverille, jos en yritykseen aidosti uskoisi.

TCS on myös menestynyt. Viime vuonna se oli 22 miljardin liikevaihdollaan maailman 7. suurin IT-alan yritys. Nettovoittoa se teki 4,4 miljardia. Menestys on näkynyt myös asiakasprojekteissa olevien työntekijöiden palkkakuiteissa, jotka ovat kasvaneet 2–5 prosenttia vuosittain.

– Ei meidän ole tarkoitus olla ilkeitä HR:n suuntaan. Se on molempien etu, että työolot ovat hyvät, työntekijä tekee työnsä hyvin ja kassakone kilisee. Suomessakin tarvitaan koko ajan lisää työntekijöitä. Viime vuosina avoimissa rekryissä on ollut auki kymmeniä työpaikkoja. Silloin myös työnantajakuvan pitää olla hyvä.

30 vuotta IT-alalla työskennellyt Elovaara pohtii alanvalinnan olleen hyvä. Telecom-sektorilla on riittänyt töitä.

– Moni muu ala on paljon suhdanneherkempi. Harvalla alalla tullaan sanomaan, että saatte kaikki palkankorotuksen. Koko ajan vaaditaan luotettavuutta ja toimintavarmuutta. Tarpeet tulevat olemaan tulevaisuudessakin yhtä kovat.

IT-ala on ollut edelläkävijä myös etätöiden osalta. Elovaara muutti 90-luvun lopussa Helsinkiin, mutta palasi Turkuun vuonna 2006. Neljä vuotta myöhemmin hän alkoi rakentaa omakotitaloa Maskuun.

– Aikanaan, kun siirryin takaisin Elisan kuluttajaliiketoiminnan pariin, olennainen juttu oli, pystyykö hommia tekemään etänä. Ei täältä viitsi joka päivä Helsingissä käydä. Mutta sanoin jo silloin, että aina, kun on tarve, niin tulen kyllä Helsinkiin. Välillä teen yöreissuja ja välillä päiväreissuja.

Elovaaran töiden osalta korona-ajan suurin rajoitus on se, että toimistolle ei saisi mennä. Se ei luonnollisesti haittaa Varsinais-Suomessa asuvaa työntekijää. Fyysisten kontaktien välttäminen on ennemminkin hankaloittanut luottamustehtävien hoitamista.

– Helsingissä pidettyjen kokousten jälkeen käytin ajan luottamushommiin ja kuuntelin ihmisten huolia. Puhelin ei kuitenkaan korvaa kasvokkain käytävää keskustelua.

 

Teksti Jaakko Tiira kuvat Heidi Lockmer
Julkaistu YTY-lehdessä 1/2021

 

  • 43
  • 51
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • 13

  • Lue lisää aiheesta

    Loading...