Työelämän tasa-arvoon vielä matkaa

  • 18
  • 15
  • 45
  • 43
  • 51
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • 17
  • 19
  • Työelämän tasa-arvoon vielä matkaa

    07.03.2019 | Ajankohtaista, Blogit

    Artikkelikuva

    Looginen ja yleisesti kannatusta saava ajatus on, että sukupuolella ei tule olla minkäänlaista vaikutusta palkkaukseen. Palkkatasa-arvo on keskeisin tekijä työelämän tasa-arvon toteuttamisessa. Kuitenkin naisten ja miesten välinen keskimääräinen palkkaero Suomessa on edelleen yli 16 %.

    Näin siitä huolimatta, että meillä on ollut kolmikantainen samapalkkaohjelma jo vuodesta 2006. Sukupuolten välinen palkkaero kyllä pienenee, mutta liian hitaasti.

    Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tammikuussa kolmikantaisen työryhmän käsittelemään palkka-avoimuutta. Työryhmän tehtävänä on tarkastella tasa-arvonäkökulmasta, miten palkkauksen avoimuutta tulisi lisätä, jotta palkkatasa-arvo saavutettaisiin. Alustavan ehdotuksen toimenpiteistä on määrä valmistua jo kuluvan maaliskuun puoliväliin mennessä.

    YTY kannattaa näkemystä siitä, että selittämätöntä palkkaeroa työpaikoilla korjataan lainsäädännöllä. Käytännössä YTYn tavoitteiden mukainen palkka-avoimuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten saatavuutta ja tiedottamista henkilöstölle vahvistettaisiin. Lisäksi kaikkien palkanosien on oltava syrjimättömiä.

    Palkkatietämys työpaikoilla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan liian heikolla tasolla ja tästä syystä myös palkkasyrjinnän havaitseminen on vaikeaa. Palkkatietämystä onkin syytä kasvattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen työntekijän on tärkeää tietää, mistä oma palkka muodostuu, miten siihen voi vaikuttaa ja millainen palkkausjärjestelmä työpaikalla on käytössä. Tässä on vielä parannettavaa sekä työehtosopimus- että työpaikkatasoilla.

    Jo olemassa olevaa lainsäädäntöä on käytettävä tehokkaasti. Tasa-arvolaki edellyttää tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen tekemistä. Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Suunnitelmassa voidaan käsitellä esimerkiksi työpaikan asenteita, rekrytointikäytäntöjä, perhevapaiden käyttöä, koulutusta, urakehitystä ja palkkausta. Jo nykyisellään tasa-arvolaki velvoittaa korjaamaan havaitut perusteettomat palkkaerot. Valitettavan usein havaitutkin erot jäävät vaille selitystä, eivätkä johda toimenpiteisiin. Palkkaeroja tulisikin analysoida nykyistä matalammalla kynnyksellä.

    Kaiken kaikkiaan tavoitteena tulee olla sukupuolten välisen palkkaeron poistaminen, pelkkä erojen kaventaminen ei riitä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet työelämässä luovat hyvinvointia, parantavat työllisyyttä ja ovat kaikkien etu.

     

    Karoliina Huovila
    Työmarkkinajohtaja